Useimmat pienoismallit eivät ole tarkoitettu leikkikaluiksi lapsille, vaan aikuisille keräilijöille ja harrastajille. Pienoismalliharrastus on kuitenkin erinomainen virike myös lapsille ja nuorille. Harrastuksen voi aloittaa hyvinkin nuorena, mutta aluksi on suositeltavaa, että vanhempi henkilö opastaa ja auttaa aloittelijaa. Monet mallivalmistajat esittävät ikäsuosituksia tuotteilleen, mutta niitä ei pidä käsittää ehdottomina, vaan soveltaa harrastajan kokemuksen mukaan.
Suosituimpia pienoismalleja ovat muoviset rakennussarjat sekä pienoisrautatiet. Yhä kasvavaa suosiota nauttivat kuitenkin myös radio-ohjattavat mallit, sekä vain koristeiksi tai keräilyn takia hankittavat mallit. Pienoismalliharrastus onkin itse asiassa hyvin monipuolinen, mutta jotkut osa-alueet ovat yhä varsin tuntemattomia Suomessa, kuten esimerkiksi nukkekotien rakentaminen.
Suomessa aktiivisten pienoismalliharrastajien määrä on pieni, mutta varmasti moni on jossain vaiheessa elämää rakentanut ainakin yhden pienoismallin. Ihmisten kiinnostus harrastusta kohtaan on myös havaittavissa alan tapahtumissa. Vanhat ja kokeneet harrastajat ovat yleensä avuksi aloiteltaessa pienoismalliharrastusta, joten heitä kannattaa lähestyä ja kysyä rohkeasti neuvoa. Suomessa ilmestyy myös joitakin pienoismalliharrastusta käsitteleviä lehtiä, ja ulkomaalaisenkin lähdeaineiston saatavuus on nykyään varsin hyvä. Internetiä ei kannata sivuuttaa erinomaisena tiedonlähteenä pienoismalliharrastajalle, vaan lähteä etsimään hyödyllistä tietoa, jota on tarjolla lähes rajattomasti.
Suomessa ei ole varsinaisesti omaa pienoismallialan teollisuutta, joitakin pienvalmistajia lukuun ottamatta. Pienoismallialan merkittävimpiä maita ovat Yhdysvallat, Japani, Saksa ja Iso-Britannia. Uusiakin maita on toki tullut vaikuttamaan pienoismalliharrastukseen, suurimpana tekijänä tällä hetkellä Kiina. Monet suuret valmistajat ovat siirtäneet tuotantoaan Kiinaan viime aikoina, mutta on ollut myös havaittavissa täysin uusien, Kiinalaisten valmistajien, mukaan tulo, jotka kilpailevat laadullaan tasaveroisina monia vanhoja valmistajia vastaan.
Suosituimpia pienoismalleja ovat ehdottomasti muoviset rakennussarjat. Näitä malleja on ollut saatavilla Suomessa jo vuosikymmenien ajan, ja monien ihmisten muistoissa ovatkin menneiden aikojen kuuluisat valmistajat, kuten Airfix. Kuluneiden vuosikymmenien aikana valmistajia on kuitenkin tullut valtavasti lisää, ja mallien valikoima ja monimuotoisuus, sekä laatu ovat parantuneet merkittävästi. Yleisimpiä aiheita rakennussarjoille ovat lentokoneet, autot, sotilasajoneuvot ja laivat, mutta tarjolla on myös erikoisempia malleja sisäelimistä sci-fiin.
Lentokonemallien yleisimmät mittakaavat ovat 1/144, 1/72, 1/48 ja 1/32 ja automallien vastaavat 1/24 ja 1/25. Sotilaskaluston suosituin mittakaava on 1/35, mutta myös 1/76 ja 1/72 ovat suosittuja pienen kokonsa takia.
Muoviset rakennussarjat kootaan yleensä liimalla. Markkinoilla on myös ilman liimaa koottavia malleja, mutta ne ovat yleensä yksinkertaisempia, aloittelijoille suunnattuja malleja. Rakennussarjat ovat valettu useimmiten polystyreenistä, mutta myös resiinivalumalleja on saatavilla. Rakennussarjan osat ovat aluksi valurungoissa kiinni, ja niiden irrottamiseen kannattaa panostaa. Sopivia työvälineitä tähän ovat esim. sivuleikkurit ja askarteluveitsi. Älä missään tapauksessa revi osia irti. Valujäljet on suositeltavaa poistaa viilalla, hienolla hiekkapaperilla ja varovasti veitsen terällä raaputtamalla.
Kasaaminen kannattaa aloittaa tutustumalla huolellisesti rakennusohjeisiin. Ohjeen rakennusjärjestys on monesti suositeltava, mutta joissakin tapauksissa kannattaa suorittaa jotkut vaiheet eri järjestyksessä. Osia kannattaa maalata rakentamisen edistyessä, mutta jotkut suuremmat osakokonaisuudet on suositeltavaa maalata vasta kokoonpanon jälkeen. Pienten osien kanssa on syytä olla huolellinen, jotta ne eivät häviäisi tai vahingoittuisi.
Kokoamiseen kannattaa käyttää nestemäistä muoviliimaa. Paksun tuubiliiman tai paperiliiman käyttö ei ole suositeltavaa. Muoviliima toimii siten, että se sulattaa muovia liimapinnalta, ja siten jähmettyessään hitsaa osat toisiinsa kiinni. Tällainen liima antaa runsaasti työskentelyaikaa osien sovitteluun. Toki jokaista osaa on suositeltavaa ensin sovittaa paikalleen ennen liimausta, jotta voidaan varmistua sen sopivuudesta. Jos osa ei sovi, sitä täytyy hioa tai muuttaa, kunnes se sopii paikalleen. Joidenkin osien liittämiseen kannattaa käyttää syanoakrylaattiliimaa eli ns. pikaliimaa. Tällaisia ovat esim. metalliosat, sekä rakennussarjojen läpinäkyvät osat, jotka sumenevat jos ne liimataan tavallisella muoviliimalla. Resiinimallit täytyy liimata kokonaan pikaliimalla, koska muoviliima ei liimaa resiiniä. Liimoista kannattaa kuitenkin kysyä kauppiaalta, jos on epävarma liiman soveltuvuudesta mallille.
Maalaamiseen parhaita maaleja ovat erityisesti pienoismalleja varten valmistetut maalit. Suomessa myytävät pienoismallimaalit ovat joko emali- tai akryylimaaleja. Akryylimaalien etuna pidetään niiden hajuttomuutta ja vesiohenteisuutta. Siksipä ne ovat erinomaisia lapsille. Emalimaalit ovat kuitenkin hyvin monipuolisia, mutta haisevat vähän, ja ohenteena pitää käyttää tärpättiä tai erityistä maalinohentajaa. Maalaamiseen kannattaa käyttää laadukasta sivellintä, josta ei irtoa karvoja. Suurempien osien maalaamiseen erinomainen työkalu on maaliruisku. Ruisku toimii ilmanpaineella, ja siihen tarkoitukseen voi käyttää joka kompressoria tai painepulloa. Älä koskaan maalaa liian paksua kerrosta, vaan useampi ohut kerros. Tämä sääntö pätee sekä sivellin- että ruiskumaalaamiseen. Yleensä maaleja ei tarvitse ohentaa sivellinmaalausta varten, mutta ruisku vaatii yleensä varsin tarkan maalin ja ohenteen sekoitussuhteen. Työkalut kannattaa puhdistaa heti käytön jälkeen huolellisesti, sillä hyvin hoidetut työkalut ovat varsin pitkäikäisiä.
Siirtokuvia lisättäessä on suositeltavaa noudattaa ohjeita tarkasti, sillä varsinkin vesisiirtokuvan liiallinen liuottaminen voi aiheuttaa liiman irtoamisen, jolloin siirtokuva ei tartu pintaan. Vesisiirtokuva tarttuu paremmin kiiltävälle pinnalle. Sen takia monet rakentajat lakkaavat mattapinnankin kiiltäväksi ennen siirtokuvien lisäämistä, ja sen jälkeen viimeistelevät mallin mattalakalla. Aloittelijalle on kuitenkin suositeltavaa kiinnittää siirtokuvat mattapinnalle jos viimeistely suoritetaan mattamaalilla, sillä uusien siirtokuvien tarttuvuudessa ei ole havaittavaa eroa kiiltävän- ja mattapinnan välillä.
Pienoisrautatiet ovat varsin vanha harrastus. Alkuun pääsee hyvinkin pienellä investoinnilla, mutta harrastusta voi kasvattaa rajattomasti. Pienoisrautatien voi koota, leikkiä sillä, ja sitten pakata jälleen pois. Antoisampaa on kuitenkin rakentaa kiinteä rautatie, koska silloin voit rakentaa täydellisen pienoismaailman. Tällaisen dioraaman rakentaminen voi olla pitkä projekti, jonka ei ehkä ole edes tarkoituskaan valmistua koskaan, vaan kasvaa vähitellen. Sen voi aloittaa aivan pienestä maisemasta, ja vähitellen lisätä luontoa, rakennuksia ja ympäristöä. Jotkut harrastajat rakentavat pienoisrautatiensä ulos pihalle tai puutarhaan. Pienoisrautatieharrastus on erityisen suosittua Keski-Euroopassa, erityisesti Saksassa ja Itävallassa. Tunnetuimmat valmistajat, Märklin ja Roco, monen muun pienemmän ohella, ovatkin kotoisin juuri kyseiseltä alueelta. Pienoisrautatieharrastus on varsin suosittua myös Yhdysvalloissa, Iso-Britanniassa ja Japanissa. Pienoisrautateiden maailmassa mallien mittakaavat on tapana ilmoittaa kirjaimin ja numeroin, normaalin suhdeluvun sijaan. Yleisin mittakaava on H0, eli 1/87. Muita mittakaavoja ovat mm. Z (1/203), N (1/160), 00 (1/76), 0 (1/43,5), 1 (1/30) ja G (1/24,5). Pienoisrautateitä on myös monissa muissa mittakaavoissa, mutta eniten tarjontaa on H0 ja N -mittakaavoissa, ja niitä voikin siksi suositella kaikille aloitteleville harrastajille.
Pienoisrautatie on herkkä laite, ja vaatii huolellista ja varovaista käsittelyä. Kyseessä on sähkölaite, joten turvallisuudesta täytyy myös huolehtia, eikä toimivaa pienoisrautatietä saa koskaan jättää ilman valvontaa. Pienoisrautatie on pitkäikäinen, ja säännöllinen huolto takaa kaluston toimivuuden pitkäksi aikaa. On suositeltavaa, että varsinkin veturit avattaisiin säännöllisesti, lika ja karvat poistettaisiin, ja liikkuvat osat käsiteltäisiin voiteluöljyllä. Sähkömoottorin hiilet kannattaa myös vaihtaa säännöllisesti. Turvallisuussyistä muuntajien ja muiden sähkölaitteiden avaamista ja korjaamista ei ole kuitenkaan suositeltavaa tehdä kotona, vaan kysyä apua kauppiaalta tai valmistajalta.
Pienoisrautatietä hankittaessa on huomioitavaa se, että tarjolla on kahta eri sähköjärjestelmää. Tässä tapauksessa käsitellään vain H0-malleja, sillä muiden mittakaavojen kohdalla kyseistä ongelmaa ei ole. Märklinin järjestelmä on vaihtovirta, kun taas lähes kaikki muut valmistajat tarjoavat tasavirtaa. Nämä sähköjärjestelmät eivät toimi keskenään. Toisin sanoen, Märklinin valmistamia kiskoja tai vetureita ei ole mahdollista käyttää muiden valmistajien tuotteiden kanssa, ainakaan ilman muutostöitä. Jotkut valmistajat, kuten Roco ja Brawa, valmistavat vetureita kuitenkin molempiin sähköjärjestelmiin, ja itse asiassa Märklinilläkin on tasavirtajärjestelmä, joka on ulkoisesti identtinen vaihtovirtajärjestelmän kanssa, mutta sitä markkinoidaan Trix-tuotemerkillä.
Perinteisesti samalla rautatiellä on voinut liikennöidä vain yksi veturi kerrallaan. Märklin on kuitenkin kehittänyt Delta-järjestelmän, joka mahdollistaa neljän veturin yhtäaikaisen operoinnin. Delta-järjestelmän on kuitenkin sivuuttanut digitaalinen pienoisrautatie. Digitaalisuus mahdollistaa useiden vetureiden samanaikaisen käytön täysin toisistaan riippumattomina. Tämä mahdollistaa myös erilaisten lisätoimintojen käytön. Ohjauslaitteella voi säätää valoja, jarrutusmatkoja, jne. Monissa digitaalivetureissa on myös ääniä. Veturin liikkuessa kuuluu moottorin käyntiääni, ja erikseen voidaan säätää jarrujen ääni sekä käyttää torvia. Kaikki pienoisrautatiet on mahdollista muuttaa myöhemmin digitaalisiksi, joten jopa kymmeniä vuosia vanhaa veturia voi muutoksen jälkeen operoida uudella digitaalisella rautatiellä.